Conques, Abbaye Sainte Foy-Communauté des Prémontrés
2hh + puolihoito yht. 80,-
Sekä refugiomajoitusta että yksittäisiä huoneita, mahdollisuus puolihoitoon, avoinna koko vuoden; ystävällisiä entisiä caminolaisia vapaaehtoisina palvelemassa vaeltajia
| Etusivu / Kevään 2012 vaellus - Conquesista Condomiin |
Olimme kävelleet Via Podensis -reittiä aiemmin (vuonna 2009) Le Puystä Conquesiin, ja nyt tarkoituksemme oli kävellä tuo reitti loppuun eli 550 kilometrin taival Pyreneiden juurelle St-Jean-Pied-de Portiin. Mutta kuinkas kävikään.
Lähdimme kotoa aprillipäivänä eli sunnuntaina 1.4.2012. Lensimme kuudesta pakkasasteesta helteiseen Toulouseen. Ihmiset Etelä-Ranskassa ja Espanjassa olivat saaneet nauttia helteestä lähes koko maaliskuun. Vielä maanantainakin, jolloin siirryimme junalla Rodeziin ja sieltä bussilla Conquesiin, aurinko porotti täysillä.
Oli ihana tulla uudestaan tunnelmalliseen Conquesiin. Majoituimme jälleen St. Foyn katedraalin ja luostarin yhteydessä olevaan refugioon [Kuva 1]. Siellä oli kolmessa vuodessa tapahtunut muutoksia: illallinen oli siirretty isosta ruokasalista pienempään, kengät jalassa ei saanut mennä asuinkerroksiin, vaan jalkineet oli riisuttava alakerran sisäpihalle, ja rinkat pudotettiin muovisäkkeihin, joihin suihkutettiin luteidentorjunta-ainetta.
Luteista oli näköjään tullut riesa, jota haluttiin torjua monin tavoin. Joissakin paikoissa rinkkoja ei saanut ollenkaan viedä makuusaliin, vaan tarvittavat tavarat kannettiin joko sylissä tai majapaikan omissa koreissa huoneeseen. Useissa, ja kaikissa meidän käyttämissämme majapaikoissa oli vuoteissa puhtaat lakanat talon puolesta, ja jos ne eivät kuuluneet hintaan, ne sai vuokrata pienestä summasta.
Tiistaina, ensimmäisenä vaelluspäivänä, satoi kaatamalla. Se ei tullut yllätyksenä, sillä olimme säätiedotuksista nähneet, että säätyyppi muuttuisi - ja muuttuisi pitkäksi aikaa. Reitti laskeutui Conquesista ensin laakson pohjalle ja nousi sieltä jyrkästi ylös kukkulalle. Polku oli muuttunut liejuiseksi ja liukkaaksi, ja muutaman tovin kuluttua polun ylittäessä maantien lopetimme uhkarohkean kapuamisen ja jatkoimme tietä pitkin.
Jonkin matkan päässä haarautui vaihtoehtoinen reitti Noailhacin kautta. Me valitsimme sen, sillä Noailhacissa oli ruokailumahdollisuus. Nautimmekin siellä erinomaisen kolmen ruokalajin lounaan 12 eurolla. Aterioiden ja yöpymisten hinnat olivat Ranskassa melkoisesti korkeammat kuin Espanjassa. Mutta ruoka oli melkein poikkeuksetta niin erinomaista, että hinta ei harmittanut.
Toinen valinnan paikka oli Figeacin jälkeen, jolloin oli mahdollista lähteä pitkin Célé-jokilaaksoa kulkevalle reitille tai kohti etelämpänä sijaitsevaa Cajarcia; kumpikin reitti päätyi Cahorsiin. Me valitsimme jälkimmäisen, mutta pidimme Cahorsissa taukopäivän ja kävimme bussilla ihastelemassa Célé-joen varrella sijaitsevaa St-Cirq Lapopien upeaa keskiaikaista kylää [Kuvat 2-4]. Kylä kuuluu “Les Plus Beaux Villages de France” (“Ranskan kauneimmat kylät”) –yhdistykseen. Muita “Ranskan kauneimpia kyliä” reitin varrella olivat Lauzerte ja Auvillar.
Maasto oli koko matkan suhteellisen helppokulkuista, vain joistakin kaupungeista, kuten Conquesista ja Cahorsista, noustiin - ja niihin laskeuduttiin - jyrkästi [Kuva 5]. Päivittäiset korkeuserot madaltuivat sitä mukaa kuin matka eteni ja loppumatkasta maisema oli enää loivasti aaltoilevaa. Alkumatkasta kuljettiin usein kiviaitojen reunustamia metsäpolkuja, pieniä asfaltti- tai hiekkateitä vehreissä maalaismaisemissa, loppumatkasta myös pitkin savisia pellonreunoja.
Noin 5 km ennen Moissacia, vähän matkan päässä Chapelle d'Espisista, ohitimme tien vieressä olevan talon, jonka portin raoista kurkisteli uteliaina kaksi pientä keltaturkkista koiraa [Kuva 6]. Katselimme niitä huvittuneina, mutta siitä koirat eivät tainneet pitää. Ne syöksyivät pensasaidan takaa peräämme, ja äkkiarvaamatta toinen niistä iski hampaansa takaapäin vasempaan pohkeeseeni. Karjaistuani säikähdyksestä ja kivusta pihasta löntysteli emäntä paikalle. Nähtyään puremajäljet hän haki talosta haavanhoitovälineet (ihmeen nopeasti hän ne löysikin!) ja ryhtyi kyllästyneen näköisenä puhdistamaan vertavuotavaa pohjetta. Ystävällisten ohikulkijoiden painostamina töistä palaava isäntä lähti viemään meitä sairaalaan ensiapuun. Siellä sain Tetanus-rokotuksen ja antibioottikuurin, ja luvan jatkaa vointini mukaan vaellusta. Isäntäperheen vähättelevä asenne - "pari pientä reikää, mitäs tuosta!" - jätti ikävän jälkimaun muutenkin ikävään tapahtumaan.
Kuva 6: Toinen näistä "söpöläisistä" ei pitänyt minusta vaan tarrasi pohkeeseeni.
Tuon, perjantain 13. päivän (!) jälkeen meihin iski koirakammo, eikä kulkeminen tuntunut enää rentouttavalta. Talojen pihoja vartioi koiria, joiden annettiin juoksennella vapaana hätyyttelemässä ohikulkijoita. Sauvat tanassa ja valppaina jatkoimme vaellusta vielä neljä päivää, mutta maku siitä oli mennyt.
Condomissa päätimme, että jätämme vaelluksen tällä erää tähän. Kaksiviikkoisen vaelluksen aikana oli ollut vain pari sateetonta päivää, eikä sateen loppumisesta ollut merkkiäkään, mikä myös vähän vauhditti päätöstämme...
Loput 250 kilometriä Via Podensis -reitillä Condomista St-Jean-Pied-de-Portiin odottavat siis meitä vielä…!
Majoituimme etupäässä hotelleissa ja Chambre d’hôteissa, joissa tiesimme varmasti olevan puhtaat lakanat; emme halunneet ottaa riskiä luteiden mukaantulosta. Edullisempiakin majapaikkoja toki löytyi runsaasti; vuodepaikka makuusalissa maksoi 10-20,- (+ lakanat 3-5,-), aamukahvi 3,50-7,50, puolihoito alkaen 27,-/henkilö, myös ruuanlaittomahdollisuus oli joissakin paikoissa. Hinnat vaihtelivat runsaasti eri paikkakuntien välillä. Hinnat tuntuivat Espanjan refugioihin tottuneille huomattavan korkeilta – tämä selittyy sillä, että kaikki majapaikat ovat avoinna kaikille turisteille.
2hh + puolihoito yht. 80,-
Sekä refugiomajoitusta että yksittäisiä huoneita, mahdollisuus puolihoitoon, avoinna koko vuoden; ystävällisiä entisiä caminolaisia vapaaehtoisina palvelemassa vaeltajia
Maksu oman harkinnan mukaan
5+2 vuodepaikkainen majapaikka, kristillinen yhteisö, puolihoito, avoinna koko vuoden; Brigitte-emäntä otti ystävällisesti vastaan, kodinomainen tunnelma.
2hh 59,-, kevytaamiainen 7,50,-/hlö
Joen varrella, vain aamiaismahdollisuus, siisti perushotelli. Söimme aamiaisen kaupungilla.
2hh + puolihoito yht. 72,-
Täällä pääsimme yhdeksi yöksi kokonaisen kaksikerroksisen ranskalaistalon, sinisin ikkunaluukuin koristellun ateljeen, “omistajiksi”. Kodikas. Taiteilija-Esther valmisti herkullisen illallisen ennen kuin poistui kauempana sijaitsevaan kotiinsa.
2hh + puolihoito yht. 100,-
Erittäin tilava huone + iso terassi, herkullinen illallinen.
Jalkojani särki ja polku oli kivinen, joten päivä jäi lyhyeksi.
2hh + aamiainen yht. 53,-
Kylän keskustassa, siisti, vain aamiainen.
2hh + puolihoito yht. 87,70
Kielitaitoisen Elsan ja Manun ylläpitämä kodikas majatalo. Ystävällinen vastaanotto ja herkullinen illallinen isäntäparin ja muiden vaeltajien seurassa. Yhteismajoitusta ja 2 hengen huoneita.
2hh + aamiainen yht. 50,-
Hyvä sijainti keskellä kaupunkia, 1-3 hengen huoneita useassa kerroksessa. Ystävällinen, avulias ja kielitaitoinen isäntä, Pierre, antoi vinkkejä, aikatauluja – ja lainasi sateenvarjot lähtiessämme tutustumaan ympäristöön.
Toinen yö 40,-
Bussilla ja loppumatkasta kävellen St-Cirq Lapopiehen ja takaisin Cahorsiin.
2hh + puolihoito + talon lakanat yht. 68,-
Sekä yhteismajoitusta että 2 hengen huoneita, mahdollisuus puolihoitoon. Vaatimaton, mutta siisti ja kohtuuhintainen.
2hh + puolihoito + pyykinpesu yht. 70,-
Erinomainen. Isäntä Michel otti meidät rättiväsyneet, koko päivän kaatosateessa ja mudassa rämpineet matkalaiset lempeästi ja rauhallisesti vastaan, istutti oleskelutilan pöydän ääreen ja kiikutti eteemme orvokilla maustettua mehua. Huone, jonka olimme etukäteen varanneet, oli nimeltään Violette (Orvokki)… Likaiset vaatteet saimme jättää korissa isännälle, joka toi ne myöhemmin illalla puhtaina takaisin. Illallisella isäntä tarjoili herkullisia ruokia ja palveli vieraita hyväntuulisesti ja leppoisasti hyräillen.
2hh + runsas aamiainen yht. 73,50
Hyvä sijainti keskustassa, mahdollisuus puolihoitoon pienellä alennuksella. Illallinen viereisessä ravintolassa, jossa huoneen avaimen piti toimia “maksusitoumuksena”, mutta jossa meiltä kuitenkin veloitettiin aterian hinta. Menetimme näin alennuksen eikä asiaa saatu enää korjatuksi jälkeenpäin. Kolmen ruokalajin illallinen maksoi 18,- ja oli runsain, herkullisin ja eksoottisin tähän mennessä. Moissacissa kävin sairaalan ensiavussa koiranpuremaa hoidattamassa.
2hh + puolihoito yht. 122,-
Saavuimme myöhään, märkinä ja väsyneinä, kaikki edulliset majapaikat olivat täynnä ja jouduimme majoittumaan “sikakalliiseen” hotelliin, jossa illallinen oli edellisen vastakohta, niukka ja mitäänsanomaton. Pari pientä koiraa vapaana hotellin aulassa. Kylä näytti olevan täynnä turisteja, onhan se eräs “Ranskan kauneimmista kylistä”…
Huone + kevytaamiainen yht. 44,-, illallinen 14,-/hlö
Varatessani puhelimessa 2 hengen huoneen minulle sanottiin, että heillä ei ole parivuodetta; nukuimme kahdestaan makuusalissa, jossa oli puolisen tusinaa sänkyä. Talossa iso koira, mikä ei tuntunut mukavalta toissapäiväisen tapahtuman jälkeen… Olin pyytänyt majoituksen puolihoidolla ja isäntä oli tilannut illallisen valmiiksi viereisestä ravintolasta, jossa söimme yhdessä norjalaisen Johanneksen seurassa. Avoinna ympäri vuoden.
2hh + puolihoito yht. 88,-
Sekä yhteismajoitusta että 1-4 hengen huoneita, puolihoitomahdollisuus. Viehättävällä paikalla, nätti ja kodikas 2 hengen huone. Illallinen erillisessä rakennuksessa samassa pihapiirissä yhdessä isäntä- ja toisen vaeltajaparin seurassa. Tällaisilla illallisilla istuttiin yleensä vähintään 1,5 tuntia, mikä oli usein piinallista, jos muut seurueessa puhuivat vain ranskaa…
2hh + puolihoito yht. 94,-
Siisti hotelli La Baïse -joen rannalla. (2hh + puolihoito yht. 94,-)